maanantai 29. joulukuuta 2014

Hääpuku ♥ Singer

Hääpuku. Tuo ihana mekko, jota etsitään kissojen ja koirien kanssa. Mekko laitetaan euroja sievoinen kasa. Toiset löytävät hääpukunsa helpommin kuin toiset. Valehtelematta väitän, olen katsastanut läpi toista sataa hääpuku sivustoa. Toisin sanoen olen varmaankin katsastanut läpi joitakin tuhansia mekkoja. Löytämättä sitä oikeaa, joka silmääni miellyttäisi. Aina on jotain liikaa, liian vähän vääränlainen vyötärö, huononmallinen kaula-aukko... Eli en ole löytänyt ainuttakaan pukua, joka kelpaisi. Ei edes pienillä muutoksilla. Tai jos puku on alkanut polttelemaan lähellä ollutta, ei sitä löydy Suomesta tai lähi-Euroopasta tai hinta on ruvennut olemaan hääbudjettiin nähden kaksinkertainen. Eli hääpuku markkinat ovat siis jollekin muulle, ei minulle.

Nyt olen kuitenkin lähempänä hääpukua. Pukinkontissa oli ihka uusi saumuri. Saumuri, jolla voi jatkossa loihtia vaate ihmeitä. Itsetehty hääpukukin on toteutettavissa tämän avulla. Suunnaksi siis täytyy ottaa kangaskauppa. Vaikka pari pikku asiaa tulee kuitenkin hoitaa ennen kaikkea.. muutama kilo ja voi olla että perustan ompelukselle oman blogin, joka kertoo kommervenkeistä hääpuvun suhteen.. Tiedä tuota.

Mutta se on varmaa, pukuni ei minua kaupassa odota. Ja mitä koko hääpukeutumiseen tulee siskoani Lauraa lainatakseni (hän on tainnut lainata tätä Coco Chanelilta) "Kun olet valmis, ota yksi asuste pois ja sitten olet valmis. ♥





torstai 25. joulukuuta 2014

Morsiamen korut tai siis kaulakoru

Olen pitkään etsinyt kaulakorua. Hääpäivän kaulakorua. Korvakorut, hiuskoru, kihlasormus on jo. Vihkisormuksestakin on jo tarkka kuva päässä. Mutta nyt se punakultainen kaulakorukin on löytynyt.

Punakultainen siksi, että sormuskin on. Ja olen vain kertakaikkisen rakastunut punakultaan.

Tavallisen kullan olen lapsesta asti mieltänyt vanhojen naisten koruiksi. Itselläni on toki kultaisia koruja, mutta useinmiten väritys ei itseäni miellytä. Punakulta yhdessä hopean kanssa on vienyt sydämeni tyystin. Tuo ihana kaunokainen ei ole aitoa punakultaa, eikä se maksanut miljoonia. Se maksoi Sokoksen alennushyllyssä jopa niin vähän, etten kehtaa sitä edes myöntää. Koru oli kertakaikkisen halpa. Huimat yhdeksän euroa. :D

Koru sai levätä hetken joulupaketissa, jolla on myös punakultainen sävytys ja se tullaan näkemään häiden aamussa ainakin. Oli ihana avata paketti vaikka tiesikin mitä sieltä löytyy. Ja muu perhekin oli haltioissan korusta. Ilmeisesti se oli mitä kelvoin.

Eli käytännössä korut hääpäivään ovat nyt pulkassa lukuunottamatta sormusta, joka tullaan teettämään romukullan ja kotoa löytyvien kivien avulla.

Pukinkontista löytyi muutakin olennaista morsianta varten, nimittäin ihka uusi saumuri. Nyt pääsee askartelemaan vaatteita itselle ja sille kaasollekin hääpäivää varten.