tiistai 20. toukokuuta 2014

Hääkampaaja ja se nuttura

Häihin on tosiaan vielä lähemmäs kaksi vuotta ja meikäläinen on löytänyt itselleen hääkampaajan. Kampaaja tulee kotiin ja tekee meikin sekä hiukset. Hän laittaa myös kaason suortuvat kuntoon. Ainiin. En ole vielä edes asiasta kaasoa muistuttanut. Tosiaan, kaaso sunkin sulat suditaan kuntoon. Aika mahtia. 


Kuka ihme sitten on minun kampaajani. No kampaajani on tietty naapurini. Kyllä luit oikein. Kysymyksessä ei kuitenkaan ole kuka tahansa kotikutrien suoristelija vaan ihan huippu ammattilainen. Nimittäin naapurilla sattuu olemaan kampaajan-maskeerajan-taiteilijan paperit plakkarissa. Töitä hän on tehnyt niin Stockmannin hääkampaajana kuin teatterissa maskeeraajanakin. Eli eiköhän naama ja suortuvat saada ojoon, kameralle sopiviksi. :)
Alex Crystal Headband.   Inspirations | Bride & Groom
Kuva: Pinterest
brides of adelaide magazine kate middleton hair bridal hair wedding styles
Kuva: Pinterest


Hiukset halua nuttura tyyppisesti, mutta melko rennosti, jotta loppuillasta näyttää edelleen huolitellulta, vaikka hiukset olisivatkin repsahtaneet hieman. Nuttura ei saa jäädä aivan niskaan ja sen täytyy olla muhkea, muttei tulla päänkään päälle, jotten näytä miestä pidemmältä suuren pehkoni kanssa. Ja toisaalta pieni konservatiivisuus on tässä kohtaa mielestäni in. Hiukset eivät missään tapauksessa jää auki. Taannoin olin kaasona häissä, jossa liuhulettini kiharrettiin ja laitettiin irokeesinutturalle. Alla olevassa kuvassa ei valitettavasti näy nutturaa oikein, mutta hieno se oli. Jotakin sen henkistä liputtaisin häihinikin. Ja isäntää lainatakseni: "Muuten ei ole hiuksilla väliä, mutta ei jumalauta mitään sellaista kampausta, että sulla on vain sinä päivänä sellainen, eikä koskaan enään tai ennen sitä. Sun pitää näyttää itseltäsi!"
Arkistojen aarteita

Hintaa hiuksille ja meikeille tulee karvan alle pari sataa. Tämä siis sisältää morsiamen ja kaason, kotona. Ei siis viipotuksia sinne tai tänne, vaan kotona kaason kanssa aamun kevennys shampanjaa juoden. Oih! Mä olen niin tyytyväinen. Taas häihin liittyvä ToDo asia pois listalta. Kuinka huisia.

Tässä kohtaa todettakoon, että täytyy palata lukutoukon moodiin ja jatkaa huomisten pääsykokeiden materiaalin lukua. Vaikkakin puolen päivän tienoilla karkaan ihanan T:n kanssa nauttimaan lounasta. Kyllä elämä on ihanaa!

Isäntä oli ostanut yllärilahjan perjantaina mulle.


Sunnuntai aamun brunssi voileivät -currykana-reissumies

Keittiökin muotoutuu pikku hiljaa.

Päärynät kukkivat täyttä häkää ja juurille laitettiin kaunistusta.


torstai 15. toukokuuta 2014

Kaunissaari- polttareihin tai muihin naisten iltoihin!

Auringon säteet ovat koreilleet tänään ihan omassa luokassaan iholle. Tänään on ollut työpaikan Tyhy-päivä kaunissaaressa, lukua pääsykokeisiin, kiviaarrelöytöjä ja Stockmannilta löydetyt pitkään mietityt Clarksin kävelykengät. Voi mikä päivä. Ihanaa. Mutta asiaan. Tänään olimme tosiaan työpaikan tyhy-päivänä kaunissaaressa.

Kaunissaari on mitä kaunein Helsingin kaupungin ylläpitämä "ulkoilualue". Saaresta voi vuokrata mökin ja saareen voi myö tilata Ravintola Uunista syötävää, toki omatkin eväät käyvät. Saareen pääsee sujuvasti ns. linjaliikenteellä jota hoitaa Cardinal Marine. Äkkiseltään mökin vuokraus viikonlopuksi on noin parisataa, matkat parikymppiä per nuppi, saunan hinnasta ei kaupungin sivuilta löydy ja sitten ne ruuat sekä juomat, riippuen tuoko ne mukanaan vai tilaa. Saari on kaunis ja hieman erähenkinen, vaikkakin upealla ilmalla mitä mahtavin paikka irroitella tyttöjen kesken.  Kokonaisuudessaan hinta ei nouse pilviin eli jos moisesta on kiinnostunut, suosittelen. Paikka huokuu luonnonkaunneutta parhaimmillaan.

Ai niin! En tiedä olenko koskaan kertonut kivihulluudestamme. Mökkimme pihassa on kiviä sieltä, täältä ja tuolta. Paikoista, jotka ovat olleet meille tärkeitä, joissa on tapahtunut jotain erikoista, paikosta jossa olemme asuneet tai vastaavaa. Tapanamme onkin aina jossain käydessä ottaa mukaan kiviä. Kivien kriteereinä on pyöreys, sileys ja mielusti tumma väri. Voitte kuvitella kun blondi näkee vähintäänkin elämänsä yhden mageimmista kivistä (lue: aina se näkee uuden elämänsä yhden hienoimman kiven) kun se saa päähänsä, että se pitää viedä kotiin. Hienointa on löytää kivi joka painaa viisi kiloa- Sulloa se laukkuun ja tajuta, että Kaunissaaren ulkoilureitti on juuri alkanut ja sitä on jäljellä kevyet 4 kilometriä. Se kun ei ollut ainoa kivi jonka laukkuun sulloin.

Olisi varmaan virkavallalla ollut mielenkiintoinen laukkuselvitys, jos sellaiseen olisin joutunut. Läjä kiviä, pullo konjakkia, villalapaset, lapsellinen sydän pipo, anatomian ja fysiologian kirja, pähkinöitä, lompakko, kahvissa uinut huivi ja kertakäyttölaseja. :D

Tässä sitten päivän kuvapläjäys.













Ihanat Clarksit ja jalat kiittää
Ja tiettekö mitä! Eilen O teki brownieta itse ja huomenna me taiotaan kääretorttua! :) Ja tiettekö, meidän perhe on niin ihana. Me like.

torstai 8. toukokuuta 2014

Lapset ovat ykkösiä.

Jokainen, jonka perheessä lapsi, tietää että lapsi menee edelle kun kaikki on kunnossa. Elämää ohjaavat lasten asiat ja hyvinvointi.. Ei rahalla ostettu omatunto tai sliipattu perhekuva vaan perheaika, arki jossa on säännöt, hoivaa ja huolenpitoa. Blogi onkin pitänyt pientä hiljaisuutta, koska olen ollut korvana. Lasten korvana. Kuulemassa erityisesti heidän huoliaan ja murheitaan. Hatun nosto jo pelkästään siitä, että nuo luottavat minuun ja jakavat huolensa kanssani.  Milloin sinä olet kuunnellut ajan kanssa pienten ihmisten ajatuksia?

Tuntuukin monesti, että aikuistemme maailmassa meillä on niin monia asioita, joita suoritetaan ja joista aiheutuu paineita, että kiire on piinava arki sana, joka on enemmän sääntö kuin poikkeus. Näin voisi kuvitella myös käyvän herkästi häähurmoksessa. Näin taisi olla myös hetkellisesti meillä. Onneksi jalkani ovat rantautuneet visusti maan pinnalle ja häät tulevat kaiken tämän muun hösiksen mukana.

Mitä huoliin tulee.. Tulee itselle melkoinen huoli sellaisissa tilanteissa, kun lapsi ei ole huolissaan hankaluuksista kavereidensa kanssa tai siitä, että miksei hän saanut sitä suurinta pääsiäismunaa siellä kaupassa tai miksi hänellä on viime vuoden malli puhelimesta tai..tai.... Kun lapset ovatkin huolissaan yhdestä omasta aikuisestaan ja hänen jaksamisestaan.

Aikuisesta. Tärkeästä aikuisesta, miksei hän jaksa? miksei hän näe missään positiivisia asioita? miksei hän ole kunnolla tyytyväinen mihinkään? miksei hänellä ole aikuisia ystäviä? miksi hän saa raivokohtauksia mitättömistä asioista? miksei hän pyydä koskaan anteeksi? miksi koti on kaatopaikka? miksi hänen täytyy aina arvostella muita? miksi hän kiristää niin ettei uskalla sanoa omaa mielipidettä hänen seurassaan? miksi hän ei halua apua? miksi hän on aina töissä? miksi? miksei hän voi olla onnellinen?

Kun aikuisella on huono olla ja hän tarvitsisi oikeasti apua, muttei sitä halua vastaan ottaa.. Mitä ihmettä vastata lapsille? Koittakaa elää asian kanssa? Yrittäkää ymmärtää, että hänellä on vähän vaikeaa.. Yrittäkää jaksaa.. Koittakaa.. Jospa se siitä. Ja kun tiedät, että asiat eivät ole kehittyneet ainakaan positiiviseen suuntaan. Se on haastavaa. Meillä on vain yksi elämä ja lapset ovat vain hetken lapsia.

En voi liiaksi korostaa sitä, että hyvät ihmiset eläkää hyvin, olkaa nöyriä mutta tehkää tavoitteita ja unelmia ja toteuttakaa niitä. Ja, jos jokin menee pieleen, tehkää uusia unelmia. Pyytäkää anteeksi ja älkää olko lopunikää ylimielisen itsekkäitä ja häikäilemättömiä. Antakaa anteeksi ja halatkaa omianne joka päivä. Tulkaa toimeen toistenne kanssa ja katsokaa totuutta itsestänne peilistä, sanokaa myös heikkoutenne ääneen. Kenenkään kun ei tarvitse olla täydellinen. Pyytäkää sitä apua murheisiin, kattolampun laittoon tai ikkunanpesuun. Ja ennen kaikkea kuunelkaa läheisiänne ja heidän ajatuksia. Huolehtikaa myös siitä, että teillä on ystäviä. Ystäviä, joiden kanssa jakaa huolia ja murheita perinpohjaisesti.

Rakkaus on ihana asia.
Mutta jos sitä ei ole, on se ihan kamalaa. 

Eilen nautimme palokuntanaisten kokouksessa herkkuja!

Aivan niin täydellistä tämä ei ollut, että sitä häissä rohkenisin tarjota..

Mansikkahyydekekakkua ála BussikuskinMorsian

Kuvassa maailman helpoin voileipäkakku!
Tänään oli taas yksi aarrepäivä. Oikea suomalainen Tikka ompelukone löysi tiensä meidän kotiimme. Isäntä bongasi ja emäntä kantoi sitten sen isännän mukaan kainaloon menevän kevyen pikkukoneen.. :D I love roskalavat!

Illan roskalava-aarre! Oikea suomalainen ompelukone!