maanantai 28. huhtikuuta 2014

Realiteettiterapiaa!

Kun oikein järjen kanssa ajattelee itse ja varmasti moni muukin morsion on melko järjetön. Täysin vailla järkeä, ei perusteltua syytä eikä varsinkaan mitään tolkkua omissa ajatuksissa. Tätä kukaan meistä ei varmasti ole koko ajan, mutta riittävästi.

Tulpaanit kuuluvat kevät kotiin!
Järkevä menisi naimisiin edullisessa paikassa, jossa olisi edullinen catering ja valkoiset pöytäliinat ilman suurempia krumeluureja. Mies pukisi vanhan pukunsa ja hääpuku olisi sopiva, edullinen, ei mikään ihmeellinen...
Mökin "laguuni, palikat valitsi isäntä ja minä toteutin..

Toisaalta kuka oikeasti haluaa olla koko ajan järkevä, ainakaan häiden suhteen. En minä ainakaan. Enhän minä ole sitä muutenkaan- aina järkevä?! Nou, nou!

Ihailen ihmisiä, jotka käyvät maanantaista perjantaihin töissä klo 08 - 16, harrastavat tiistai-iltaisin jumppaa, perjantaisin käyvät saunassa, torstaisin syövät hernekeittoa ja lettuja. Kyläilyt ja muut jutut sovitaan erikseen ennakoidusti ja kaikki tapahtuu selkeiden speksien sisällä. Häätkin vietetään kesällä koska kaikki muutkin menevät silloin naimisiin ja sitä rataa.

Lissu, meidän perheen pölliäinen.
Ja vaikka ihailen tuon kaltaista säntillisyyttä, en haluaisi itse olla sellainen. Rakastan sitä että viikkomme on vuoristorataa hoidettavien asioiden tiimoilta. Miljoonia ja miljoonia juttuja. Elämämme on täynnä Carpe Diemiä. Täynnä rakkautta ja taikaa, lumoavia hetkiä toisistamme ja siitä mitä elämämme sisältää, niistä kaikista ihmisistä. Nyt arkeamme ohjaa vahvasti kesämökkimme. Pieni ihana sininen kesämökkimme- siirtolapuutarha mökki ja sen piha. Kevään pakolliset hommat on hoidettu. (Eilen on laitettu perunatkin tulemaan!) Mutta pikkupikku rempat odottavat aikaansa (lue: pieni=kokonainen keittiö).. Viikonloppuna saatiin saumattua keittiön kaakelit ja laitettua paneeli. Keittiöön liitymättömät heinäseipäätkin saivat öljyä niskaansa. Ja mikään ei ole niin huippua kuin se, että voi viedä pari siemenperunaa, jotka jäivät yli.. mökkinaapurille, jost jäi vielä yli ja toinenkin mökkinaapuri sai perunaa. Oi, kuinka ihanaa. Meidän elämä on ihanaa.
Jenni-täti lusikka ja perämies
(Perämies on yksi lusikkalöydöistämme..)
Kuka ihme kaiverutta sellaista lusikkaan?
Yhdessä nämä ovat melko hauskat! :D
 Lauantaina voisin sanoa julistaneeksi kesäkauden avatuksi, sillä tein puuhellalla koko lounaan, lisuketta myöden. Kohta me muutataan taas mökille ja bloginkin postailu on helpompaa kuin nyt. Sillä nyt se sailaa kahden osoitteen väliä mökin ja kodin ja mitä toisessa on ei ole toisessa.

Ah, mä niin toivon kaikille mun lukijoille bläjäyksen rakkauden siivittämää arkea, jossa voi luvan kanssa olla järjetön niin hää- kuin arkiaskareissakin.
"Häistä tulee ihanat vain jos muukin elämä on ihanaa!"
 "Moni mies on maistunut suklaan tavoin hyvälle, vain sinä olet vetänyt vertoja Fazerin siniselle!"

Meidän tulevan kivikko/vesiputous/O:n pikkuautojen hiekkaradan
tulevaisuus  on tässä.. Toivottavasti loppukesästä voi jakaa kuvan
valmiista kokonaisuudesta! :)

Pöppis nauttii kevät auringosta!

Meidän tomaatit on ihan omaa luokaansa!
 Ne ei mahdu edes meidän mini kasvihuoneeseen enään! :)
 Loppukaneettina: Eläkää täysillä, nauttikaa siitä arjestanne ja jos kokoajan täytyy valittaa ja harmitella, miettikää mitä ihmettä sille voisi tehdä, vai voisiko?!

Iltaisin ottakaa kotona kolme huonoa ja kolme hyvää, eli ensin päivän kolme ärsytystä/huonoa tms asiaa. Sitten kolme hyvää asiaa.. Yllättävän hyviä asioita löytyy paljon kun vain muistaa katsoa. Ja joskus löytyy toisen suusta sellaista huonoa mitä ei ole edes itse huomannut tekevänsä.. :) Voihan rakkaus sentään!

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Häät arjen tiimellyksessä

Morsmaikkulla on riittänyt tässä useita tenttejä, töitä, mökkihommia, yksi onnistunut aarteenmetsästysreissu maailmalla ja on sitä sairastettu yksi kevätflunssakin! Melkoista haipakkaa on pitänyt ja blogi on saanut olla hetken hiljaisuudessa. Vaikkakin on niitä lukijoita surfannut yksi jos toinenkin sivuilla. :)

Pääsiäinen taisi helliä melkoisella lämpöpläjäyksellä ja hyvä niin, sillä omat ja muutaman muunkin mökkihommelit on saatu vauhtiin oikein tohinalla. Nyt sitä ei sitten enään malttaisi kotona ollakaan. Perinteisesti olemme keväällä muuttaneet mökille asumaan ja palanneet sitten joskus syykuussa. Se on kyllä mahtia. Oma tupa, perunamaa ja sitä rataa. Eniten rakastan sitä,että poimii pihasta yrttejä ja porkkanoita yms. heittää kattilaan ja keittää kunnon  punaviinin kanssa kastikkeeksi. Tai paistaa läjän pullaa puu-uunilla, tulee muuten melkoisia pullia.

Jos häihimme tulisi vain kymmenkunta ihmistä, viettäisimme ne varmasti mökillämme pihan antimista nauttien. Ainiin, tehtiin me melkoinen huippulöytö nimittäin persikkapuu. Sen pitäisi onnistuneesti talvehtia Suomessa. Persikkapuu, aika hazaridia. Päärynöitä meillä on, mutta että ihan persikka. aika hauskaa.
Krookukset lymyili auringossa täyttä häkää! :)

Viime sunnuntai tosiaan kului aarteenmetsästyksen parissa. Voi mitä aarteita me löysimmekään. Vanhoja huonekaluja, joista pienellä työllä saa kotiin ikuisia aarteita! :) Lisäksi löysimme myös aterimia, etenkin niitä pikkulusikoita, joista tulee lautasliinarenkaita! :) Ja löytyi karhulanlasin iso purkki, jollainen meillä on entuudestaan, ne saavatkin paikkansa häissä karkkibuffassa. Aarteenmetsästyksestä hienoa teki se, että se oli ensimmäinen häälahjamme. Saimme kaikki aarteet häälahjana, kuinka ihanaa! Eka häälahja saatu. Isäntä totesi leikkimielisesti, että voi jumakeuta "Nyt niitä häitä ei voi edes peruuttaa.. :D Ollaan saatu lahjuksiakin.."

Aamukahvi ja sämpylä rauhassa, mitä luksusta! :)
Parin vuoden aikajanalla täytyykin sanoia, että häiden järjestely on mahtavaa! Ehtii katsoa, löytää, hukata ja muuttaa mieltään! Nimittäin jossain määrin hommassa on pieni liikkumavara. Oikeastaan antaa tavaroiden ja juttujen löytää meidät, eikä niin että me löydämme ne.

Lisäksi päivät ovat olleet täynnä ihania kohtaamisia, yllättävienkin ihmisten kanssa. Voi, kyllä sitten kertakaikkisesti rakastan meidän elämää! Meidän elämä on ihanaa. Erityisen ihanaa on huomata päivän tiimellyksessä toisen yhtäkkiä tulevan luokse ja toteavan: "Kulta, kyllä mä sitten rakastan sua!" Mitä siinä voi muuta kuin muiskautella isäntää ja miettiä, että meidän elämä on aika ihanaa.
No mikä se on? No persikkapuu tietenkin! :D
Meidän laguunia!
Pääsiäistulpaaneja!
Voin suositella. Kahvikonjakkilikööri, erinomainen! :)
Meidän keittiö mökillä alkaa pikkuhilljaa muodostua, JEI! :)
Meidän mökin laguuni!
Isäntä leikkasi mun hiukset tuossa yksi päivä! :)

maanantai 7. huhtikuuta 2014

The weddingbag

Otsikko luo ihanan mielikuvan kauniista laukusta. Kyseessä on kuitenkin hääjuhlan vieraita varten suunniteltu kassi. Kassi jota jokainen juhlavieras saa hypistellä sydämensä kyllyydestä hääpaikalla. Puhuin tästä jo aiemmin, mutta nyt olen melko varma, että sellainen meille tulee. Korppukin komppasi asiaa jo aiemmassa postauksessa.. :)
wedding welcome bag http://www.weddingchicks.com/2013/09/25/colorful-backyard-wedding/
Kuva: Pinterest
Personalized Wedding Favor Bags- Rustic Paper Bags in Custom Colors and Fonts. You were talking about possibly buying instead of DIYing paper bags. This is a lil pricey but would probably save a lil time and sanity.
Kuva: Pinterest
Sillä en halua:
  • Ohjelmalehtisiä pöydille
  • Menua pöydille
  • Ylipäätään paperia sinne tänne
Old books for centerpieces, pine cones for the name plates and the dinner menu is clipped to the plate with a clothespin.
Kuva: Pinteret
Haluan kassin, josta löytyy
  • Ohjelma (ilman tarkkoja kellon aikoja)
  • Menu (ruokien ainesosat)
  • Vieraslahja
  • Lyhyt tarina molemmista
  • Lyhyt tarina kuvaus meistä ja kosinnasta
  • Hääbingo
  • Kynä
  • Tärkeät puhelinnumerot ja kulkuyhteydet hääpaikalta
  • Lasten kasseihin jotain aktiviteettia
Tämä siksi, että haluamme juhlapaikastamme yksinkertaisen kauniin.. Less is more!
  • Kivi-tuikkuja (väreinä, lohenpunainen, mattakirkas, kirkas)
  • Tuikut kivi-lyhdyissä FinnMarin vaaleanpunaisia ja valkoisia tuikkuja
  • Ikean Mjöid tuoppeja maljakoina, kuten Cylinder-maljakoita
  • Valkoisia tulppaneja (lohenpunaisia? myös)
  • Valkoiset pöytäliinat
  • Kivi, joka toimii paikkakorttina
  • Pikkulusikoista väännetty servettirengas ja servetti
Eli melko yksinkertaisella linjalla mennään.
Modern, minimalist tulip and candle centerpiece (Photo by Gerber & Scarpelli)
Kuva: Pinterest
Tässä tulppaanit on aseteltu kauniisti maljakoihin, vaikkei kokonaisuus ajatustani vastaakaan. :)
Tulips
Kuva: Pinterest


Jos joku tunnistaa mikä ihme on tuo oikeassa
yläkulmassa oleva kaalimainen kukka kertokaa! :)
Viikonloppu meni töissä ahertaessa, ehdittiin toki käväistä ulkoilemassakin ja hoitaa isännän yrityksen juttuja. Eli tehokkuus puhukoon puolestaan.. :D Perjantaina käytiin toimittamassa idolilleni mummolleni läjä ruusuja syntymäpäivän johdosta! :) Ja tehtiin me perjantaina itse hamppareita. Nam! Leskenlehtiä näytti pukkaavaan yhtäällä jos toisaallakin esiin. Kesä on siis kovaa vauhtia tulossa. :)

P.S. Jos joku jolla koneessa on vielä XP käyttis, äkkiä kauppaan. Nimittäin tästä viikosta eteenpäin XP-käyttöjärjestelmä on varsinainen pöpöläjä. Kannattaa vilkaista Hesasrin sivuilta juttu siitä. Tämäkin morsmaikku kävi perjantaina hakemassa uuden koneen.. 

P.P.S. Mukavaa päivää. Nyt suunnataan töihin. :)



perjantai 4. huhtikuuta 2014

Onnen sydämet!

Kihlajaiskahveille olin askarrellut taikataikinasta onnen-sydämiä kotiin! (Rakkaudella tehty, joten kotona on aina osa meidän rakkautta)

Taikataikina

  • 1 dl vettä
  • 1 dl suolaa
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • elintarvikeväriä
  • (1 rkl öljyä)
  • Kuulakärki kynä ilman terää reikää varten
  • Nauhaa
  • Akryylimaalia ja pensseli
Sekoita elintarvikeväri veteen sekoita suola ja vesi joukkoon. Lisää tarvittaessa väriä ja jauhoja. Niin, että taikina ei tartu käsiin, vaan on helposti muotoiltavissa. :)

Kaulitse taikinasta ohuita levyjä, joista piparkakkumuoteilla tee haluamasi muotoja. Siirrä uunipellille paita 125°C kunnes kovia. Paistoaika riippuu taikinan paksuudesta. :)

Sitten annetaan jäähtyä ja maalataan. Annetaan kuivua ja nauha paikalleen! Voilá! Valmista.

Vieraat saivat siis sydämen ja pienen lappusen joka viimeisenä.








Kekseliäs isäntä auttaa aina! Kuulakärkikynällä sai täydellisiä reikiä kulmiin!
Näitä kun ei oikein jälkeenpäin voi tehdä. Niin kovia niistä tulee. :)


Sydämien toinen puoli maalattiin akryylimaalilla harmaaksi. 





Mitäs piditte meidän lahjuksesta kihlajaisvieraille? :)



torstai 3. huhtikuuta 2014

Kihlajaiskahvit -miten ne sitten menivätkään?

Viime lauantaina olivat meidän kihlajaiskahvimme. Kosintahan oli jo viime jouluna, siitä voit lukea lisää tästä.  Meillä oli ihanat kauniit kihlajaiskahvit ja vieraita oli loppujenlopuksi huimat hieman yli 60. Pienet kihlajaiskahvit...

Vain yksi pariskunta ei ilmoittanut mitään. Ilmeisesti ollaan joskus kustu heidän aamumuroihinsa, toisaalta jos heidän lapsensa ristiäiskutsu tulee vasta ristiäisten jälkeen, niin... No. Elämä antaa sen minkä sillekin antaa ja sitä rataa.. Muuten tosiaan kutsutut saapuivat. Kaikki. Olin jotenkin ajatellut, että kevät ja kevät kiireet, eivät kaikki tule ja vatut. Kaikki tulivat sankoin joukoin. Kuinka paljon meidän ympärillämme onkaan ihania ihmisiä. Rakastavia ihmisiä. Voihan rakkausnakit sentään!

Kuten jo aiemmin saattoi lukea kutsu postauksesta. Meillä oli lahjatoive. Iittalan Kivi-tuikkuja lohenpunainen/mattakirkas. Näitä tuikkuja pölähtikin reilu parikymmentä kappaletta. Pointtihan noihin on se, että ne tulevat koristamaan hääjuhlien pöytää tuikkujen kanssa. Joten (kaikki) lahjatoiveeni ennen häitä taitavat liittyä Iittalan Kivi-tuikkuihin.. :D Jos niitä olisi kerääntynyt sata häihin mennessä olisi aika bueno. Näin myös vieraat, jotka ovat hääjuhlassa, ovat jollakin tavalla olleet tekemässä juhlaa.

Kokonaisuudessaan juhlat menivät ihanasti. Pientä super trafiikkia meinasi olla välillä, kun vieraita vain oli niin paljon. Menukin toteutui kokonaisuudessaa.

Edeltävän illan paistoin niitä edellisessä postauksessa mainittuja kakkuja puolille öin, sillä olin ollut illan koulussa. Meinasi siinä väsymyksessä pieni kiukkukin iskeä. Lauantaina heräsin ruhtinaalisesti vasta kahdeksalta, tein ja paiston jotain puolitoistasataaa mini lihapullaa, leivoin leipää ja keitin pastaa.. Yhdestä asiasta pidin kiinni tällä kertaa. Laittaiduin. Meikkasin, mekko päälle, hiukset ja kaikki.. Minulla on nimittäin paha tapa jättää itsestä huolehtiminen minimiin, jos on paljon tekemistä. Lapsityövoima oli valjastettu coktail-tikkujen tekoon. Reippaana niitä taikoontuikin noin 500 kpl.

Tomaattimozarella salaatti oli hieman vaiheessa, kun enimmäiset vieraat saapuivat, mutta muuten homma oli aika hienosti pulkassa. Sitten sitä oli vierasta vieraan perään. Varmaan miljoona halausta ja oih. Ihanaa oli nähdä ihmisiä, syödä, jutustella, olla ja miettiä, että homma on jollain asteella virallisempaa.

Sitten heti todettakoon, että kaikki meni noin muuten täydellisesti.. paitsi kukaan ei tainnut ottaa kuvia, muutamia on leikkivistä lapsista, mutta siihen se sitten jääkin.. :D Eli valitettavasti, ette saa ihanaa kuvatulvaa meidän juhlista, koska niitä kuvia ei kertakaikkisesti vain ole.
Tässä kuvaa hieman ennen juhlia
Hiukset on ikäänkuin pyöritetty hiuspannalle. :)
Aamulla kun muu väki vielä nukkuu.. :)

Melkein kaikki vieraat saivat (muuta livahti niin, ettei onnistunut antaa)
onnensydäntä heidän koteihinsa, itse tehtyjä
.



Lahjoja jo kasassa. Pienenä sarkasmina..
 Oli aika hauskaa kun lähes jokaisella oli Iittalan kassi ovesta sisään saapuessa.. :D

Kuva on otettu illalla, eli morsio ei ole enään parhaimmillaan.




Tämä annettiin yhdessä Onnen sydämen kanssa. Kiitoksena.

No sitä kakkua... :)