tiistai 25. helmikuuta 2014

Tee-se-itse ruoka -Mitä kaikkea pitääkään huomioida?

Yleensä häämenu lähtee hääparin budjetista, toiveista ja mieltymyksistä. Tulee myös päättää onko kyseessä tarjoiltu ruoka, buffee-pöytä tai pelkkä kahvitus.

Eli

1. Budjetti
Otathan huomioon, että mikäli aiot toteuttaa ruuat oman väen tekeminä, tarvitset astioita tarjoiluun ja ruuan mahdolliseen kuljetukseen tai säilöntään. Juhlapaikoilla usein miten on toki astiasto, mutta sieltä puuttuvat todennäköisesti suuren suuret vuuat ja astiat, joissa ruokaa voi pitää lämpimänä. Eli budjettiin pitää mahduttaa raaka-aineet, mahdolliset astia hankinnat tai niiden vuokraus, lisäksi saatat joutua hankkimaan erikoistyövälineitä (esim. kakun koristelu)
smores fixins station! plus more camping/outdoorsie themed wedding food. |   I think I like the idea more than the reality of everyone touching the stuff
Kuva:pinterest
2. Hääpaikan rajoitteet ja mahdollisuudet
Milloin pääset juhlapaikallesi? Mikäli juhlapaikkaan saa avaimet vasta samana päivänä tai edellisenä ilta voi olla melko haasteellista huolehtia ruokaa juhlapaikalle kun itse pitäisi istua meikissä. Lisäksi, onko juhlapaikalla riittävästi kylmäsäilytystä (etenkin kesäisin tämä tulee huomioida tarkasti, koska juhlien juotavat kaipaavat myös viileitä oloja). Entä onko hääpaikalla mahdollisuus valmistaa ruokaa ja jos ei onko riittävät mahdollisuudet lämmittää sitä.

3. Ruokailijat
Mikäli ruokailijoissa on allergisia tai esim. gluteiinittomia tulee ruuat valmistaa erityisellä huolellisuudella. Nimittäin gluteiinittomaan ruokavalioon kuuluu ehdoton kotimaisten viljojen välttäminen. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi voipaketti josta on voideltu tavallinen kotimaista viljaa sisältävä leipä -on saastunut. Eli samaa voita ei voi käyttää gluteiinittomaan ruokaan. Keliakiaa sairastavalle gluteeiini on myrkkyä joka minimaalisinakin määrinä vaurioittaa suolistoa ja saattaa aiheuttaa vakaviakin oireita.
4. Aika
Kuinka paljon aikaa on käytettävissäsi. Oletko lomalla ennen häitä? Mikäli, et ja sinulla ei ole mega-arsenaalia, joka tekee hommat puolestasi -tilaa pitopalvelu (ainakin jos häissä on enemmän kuin 30 vierasta ja ruoka on muutakin kuin kakkua). Ruuan valmistus vie aikaa. Kotikeittiössä vastaan tulee esim. uunin koko, uuniin ei vain yksinkertaisesti mahdu koko määrää kerralla vaan asioita joutuu valmistamaan osissa. Toiset herkut vaativat myös työvaiheet eri päiville. Eli pitää osata organisoida järkevästi. Aikatauluttaa, riittävällä pelivaralla.
THIS BLOG ENTRY IS AMAZING!! Look at the spread in this picture. I gasped out loud when I started reading about their wedding and budget. My finance thinks I'm nuts and that our wedding dreams are in the $30,000 range. But we're going to do it for hopefully less that $5,000.
Kuva: Pinterest

 5. Menu
Jos olet päässyt tänne asti ilman, että olet tuskastunut edellisten kohtien sisältöihin, voit alkaa suunnittelemaan Menua.  Menun suunnitelussa tulee taas huomioida valmistus ja säilytys -kaikki ruoka ei ole enään seuraavana päivänä hyvää. Toisaalta esim. juustokakut tarvitsee tehdä useammassa vaiheessa jos useita kerroksia, jolloin niiden teko kestää. Mitä voit tehdä menusta valmiiksi ja miten ruoka tulee tarjoilla? Älä ahnehdi -pidä menu riittävän yksinkertaisena.
6. Tarjoilu
Äkkiseltään sitä ei uskoisi kuinka paljon erilaisia astioita tarvitsee saadakseen näyttävän kattauksen ja riittääkö moniuloitteisuus, usein näyttävän kattauksen luomiseksi tarvitaan eri tasoja. Onko se mahdollista. Sitten se varsinainen tarjoilu. Kuka hoitaa keittiötä? Juokset itse? Kaasot ja bestmanit juoksevat? Tai palkkaat jotkut huolehtimaan siitä että purkit ja kipot pysyvät täynnä. Tässä siis pieni lisäys budjettiin -tarjoilijat!
7. Siivous
Kuka korjaa astiat? Ja korjaa esillelaitetut ruuat? Pitääkö jälkiruoka kattaa samaan pöytään vai saako sen rauhassa laittaa. Etenkin samassa tilassa vieraiden kanssa oleva tarjoilu- olisi tyylikästä korjata nopeasti kun ruokailu on valmis. Kuka tiskaa ja kuka korjaa seuraavana päivänä astiat pois?

Jos olet tiedostanut nämä pikkuseikat ja olet silti valmis huolehtimaan ruuan valmistuksesta itse, olet varmasti suunnitellut asian järkevästi ja realistisesti. Ole myös varma siitä, että osaat tosiaan lohtia gourmet ruokaa. Jotain, mitä olet tehnyt aiemminkin. Älä ala valmistamaan häihisi jotain uutta, jota et ole kokeillut aiemmin. Lisäksi tarkat muistilistat ja aikataulut ovat tärkeä työväline hääruokia valmistavalle!  Ja muista, että sinulla on todennäköisesti muutakin hommaa häihin liittyen.

Loosen us up the morning of the big day. We want to celebrate with you, and be nice and relaxed for the ceremony! We won’t say no to some drinks, snacks, and extra pampering.
Kuva: Pinterest
 

maanantai 24. helmikuuta 2014

The Dress

The dress. Niille jotka mielessään käännähtivät ja luulivat otsikon perusteella, että olen löytänyt sen heti hiuskorunperään, voin iloksenne todeta, että ei en ole. Ihan niin hyvä tuuri ei ole, että pukukin olisi jo löytänyt minut.

Hääpuku- tuo ihanan helppo ja yksinkertainen asia. Meillä jokaisella morsmaikulla taitaa olla rivi kritteereitä..toisilla useampi, toisilla vähän vähempi. Itsestäni tiedän, että kriteereitä on riittävästi ja ne eivät tee pukuasiasta ainakaan helpompaa. Tai eivät tee siitä lainkaan helppoa.

Ensinnäkin, olen ajatellut tehdä pukuni itse (niille, jotka kauhistuvat todettakoon, että olen tehnyt pukuja aiemminkin). Olen kuitenkin avoin myös sille mahdollisuudelle, että minua vastaan kävelee poistossa oleva 250,00 € puku, sillä vaikka puvun tekisi itse, maksavathan ne laadukkaat kankaatkin rahaa. Tällä hetkellä Tampereella on kaksi paikkaa, johon voimme isännän kanssa tehdä tutkimusmatkan noin Road Tripin muodossa. Elämyksiä hakemaan (ja kiviä, kiviä luit oikein. Meillä mökin pihaan raahataan aina kiviä reissuiltamme). Olen myös alkanut liputtamaan mielessäni kahdelle puvulle, että ruuan ja kahvin jälkeen vaihtaisikin ylleen enemmän kakskytlukuhenkisen luomuksen.Isäntäkin näytti sille vihreää valoa, vaikka ensimmäinen kommentti taisi olla tyyliin "ai haluat ottaa hääpuvun pois -Hyvä, rouva alasti, loppuillan!"

Mitä ihmettä sitten puvussa pitäisi tai mitä siinä ehdottomasti ei pitäisi olla?

A-linjainen tai kevyesti prinsessamainen
Nyöritys tai näkyvät ns. silkkinapit (mielummin nyöritys)
Väriltään ei aivan puhtaan valkoinen,  vaan helmiäinen, ehkä jopa vivahteen punaiseen taittava
Olkaimeton
Sifonkia/tylliä
Yksinkertainen 
Päällimäinen helma ylhäältä aina alareunaan -samaa
Johonkin kohtaan ns. höyhenkoru, jonka aion tilata Ninkalta
Selkeä kohta mistä alkaa alaosa
Yläosan kangas ehkä hieman rypytetty
EI miljoonaa timanttia ja koristetta sekä härpäkettä
Ei ns. sydänreunaa yläosassa, vaan ihan suora
EI merenneitoa, niskalenkki mekkoa
EI empire-vyötäröä
EI laahusta.
EI pitsiä
EI minkäänlaisia kerroshalkioita
EI kirjailuja
EI helmarypytyksiä
EI helman eritaso kerroksia

Tähän asti jokusen tunnin netissä surffaanneena voin sanoa, että mitään suunnatonta ahaa elämystä ei ole saavutettu. Joten ehkä on parastakin, että puku tehdään itse, tai viime kädessä marssin ompelijalle, koska makuni on yksinkertaisesti niin vaativa. No, tahdon, tahdon- blogin Jannica kommentoi minulle The Hiuskoristeeseen, että kumpa hänkin saisi 100% varmuus fiiliksiä asioista.. Tässä kohtaa, en tiedä onko se niin kiva. Koska en tosiaan kelpuuta mitään "hyvää" vaan sen täytyy olla just eikä melkein, prikulleen. Ja olen sentään surffannut katsomatta hintalappua, katsomalla vain sopivaa pukua, sopivaa pukua minulle- näkökulmasta.

Tässä kohtaa toki todettakoon, että suunnaton hätä ei ole sillä häihin on pyöreät sata viikkoa. Ehkä sadan viikon aikana löytyy se the dress. Tai se tulee tehdyksi.

Kuva: täältä, kuvassa edes hieman haettua henkeä.. Mutta ei kuitenkaan the dress!
Illan vaihtopuvusta kaavailin
Olkaimellinen
Kelloalaosa
V-kaula-aukko
Polvipituinen
Kenties satiininen
Piilovetoketjulla
Eikä taaskaan puhtaan valkea
1920-lukulainen

Alla kuvat "iltamekosta" matthewchristopher.com mallistosta! Tämä on jotain the dress- luokkaa! Valitettavasti näitä ei pääse hypistelemään Suomessa, malleja löytyy vain Jenkkilästä! Blaah! How sad! Laitoin toki jo postia valmistajalle, että sattuisiko kuitenkin jollain olla tällaisia Euroopassa myynnissä. 
Kuva: täältä
Kuva: täältä
Tämä otettu puhelimella lehdestä, mekko sen värisenä kun itse ajattelin.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Elämä kiittää ja kuittaa viime metreillä!


Onko sinulla joku jota kaipaat? Onko jokin ihmissuhde, joka kaivelee? Pitikö silloin joskus ja sitten ei onnistunutkaan? Aikataulut meni mönkään ja sitten tuli jotain ja pari muuttujaa..

Joskus elämä vie meidät toisaalle, pois toisen luota. Joskus lähellä onkin kaukana ja poissa onkin läsnä. Jokaisella meillä on joku, jonka kanssa elämä on kulkenut yhtä matkaa, syystä tai toisesta tiet ovat menneet erilleen. Ja jokaiselle meistä, joiden tiet ovat eriytyneet jonnekin toisaalle, herää toisinaan ajatus. Ajatus siitä, millaista oliskaan nähdä pitkästä aikaa. Mitä hänelle kuuluu? Miten hänellä menee? Tai ehkäpä näennäisesti tiedämme miten toisella menee, vaikkapa fb-seinää seuraamalla.
Frendship
Kuva: Pinterest

Häätouhut ja kouhotukset laittavat pään pakostikin miettimään tarkasti omia ihmissuhteita. Miettimään onko joku jota kaipaan. On. Heitä on muutamakin. Joskus ystävyydestä haastavaa tekeekin se, että joku laskee kertoja. Milloin minä soitin. Joku taas haluaa tavata vain omassa kodissaan, eikä lähteä kauemmas. Jonkun kanssa aikataulut eivät vain mene yksiin. Joku toinen ei taas voi ymmärtää vuorotyön luomia haastavia aikatauluja ja sitä, että jos haluaa nähdä omaa puolisoaan muuten kuin illalla ennen nukkumaan menoa ei vain voi käyttää omaa vapaa päiväänsä aina muihin menoihin.

Frenchie Frendship. #frenchbulldog
Kuva: Pinterest

Joskus syntynyt ystävyys elää ja on jossain. Jossain syvällä meissä. Sillä oikean ystävän kanssa ei ole väliä oletko nähnyt eilen vai viime viikolla. Toisten kanssa se kariutuu aiheesta. Oikean ystävän kanssa jatketaan ikään kuin eilisestä. Itse puhuin pari päivää sitten ihmisen kanssa, jonka kanssa ollaan koettu hetki jos toinenkin. Jostain syystä elämä vain vei meitä toisaalle. Ehkäpä tästä alkaa taas kirjan uusi aukeama. 
Jotta voi olla lähellä, joskus täytyy käydä kaukana.
Useammalle siellä ruudun toisella puolella, herää mielessä joku henkilö. Henkilö, jota kaipaa tai henkilö, jolle haluaisi sanoa jotakin. Kannustankin koko sydämestä. Kaiva puhelin tai selvitä numero, ota pieni hetki ja soita se puhelu. Puhelu, jolla saattaa olla ratkaiseva merkitys sille kadotatteko toisenne ikiajaksi vain nostaako ystävyys päätään! Ja jos ystävyys ei nosta päätään, et ole menettänyt mitään, mutta jos ystävyys lankeaa taas osaksi teidän elämäänne, olette voittaneet kaiken.

Näen työssäni paljon ihmisiä. Ihmisiä, jotka ovat eläneet elämänsä hyvällä ja pahalla, itselleen ja toisille, työlle ja vapaa-ajalle, ystävyydelle ja katkeruudelle. En ole vielä tänä päivänä nähnyt ihmistä, joka olisi valittanut elämänsä loppu päässä ystävistään, vapaa-ajastaan, perheajasta, nöyryydestä, rahan puutteesta tai rakkaudesta. Tosin, olen nähnyt ihmisiä, jotka ovat olleet hyvinkin pahoillaan menetetyistä läheisistä, katkeruudesta, liiallisesta työnteosta, kariutuneista ihmissuhteista, itsekkyydestä ja liiallisesta ylpeydestä.

Onnellinen elämä on valinta. Ei helppo, mutta valinta. Pitää jaksaa olla rehellinen, sopivasti ylpeä, rakastava, nöyrä (myöntää ääneen olevansa erheellinen), uskalias ja toisaalta pelokas ääneen, rohkea, hiljainen, meluisa ja toisaalta kuuntelija, reilu, kohtelias ja ennen kaikkea unelmoitsija (joka toteuttaa unelmiaan).

<3
Kuva: Pinterest

Joskus myös pitää nöyrtyä tekemään jotain toisten hyväksi pyyteettömästi. Aina ei voi olla saaja puolella. Tee sinäkin jotain hyvää ihmisille ympärilläsi, pyytettömästi.
On tylyä käydä katkeraa taistelua kuoleman porteilla. Tajuttuaan, olleensa liian ylpeä ja täynnä itseään. Elämä kiittää ja kuittaa, viime metreillä, konkreettisesti vieraiden määrässä sairaalassa.
Olipa syvällinen postaus. Mutta muistakaa tosissaan kulkea kohti unelmianne, mutta pitäkää myös kiinni ihmisistä ympärillänne.
 


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

The hiuskoriste

Heti alkuun tiesin, että hauan hiuskoristeen. Hiuskoristeen jossa on höyheniä. Korussa pitäisi olla myös jonkin kaltainen helmi, joka kävisi yksiin korvisten kanssa, nimittäin korvakoruiksi tulevat mummon vanhat korvakorut, jotka ovat vanhat helmet.

Olen tässä tovin jo surffanut niitä netin ihania ostoslandioita ja Pinterestiä siinä toivossa, että kyllä se sieltä tulee. Noh, netistä en ole löytänyt mitään. En ainuttakaan, jonka olisin halunnut/kelpuuttanut.. Tai, että siitä olisi tullut the fiilis! Lauantaina käydyillä messuilla pysähdyimme ihastelemaan kaason J:n kanssa Ninkan ihania hiuskoruja. Niitäkin olin vilkuillut netissä tuloksetta. Onneksi messut. Ensin katsoin yhtä johon huomio kiinnityi, mutta siitä ei tullut sitä fiilistä. Onneksi meille osoitettiin heti, mistä ständillä löytyy lisää ihanuuksia. Siellähän niitä.. Ja kaiken seassa se. THE HIUSKORISTE!

Minä tiesin heti. Otan sen. Ei mikään tuuliviiri ostos vaan tiesin. Tuossa se on. Ja niin lähti matkaan. Hintaa korulla oli kolmekymppiä. Ninalta tiedustelin myös sitä, että en ollut kyseistä korua nähnyt netissä, jolloin hän kertoi, että kyseessä on yksittäiskappale, joita hän tekee silloin tällöin. Eli te muut jotka ette löytäneet etsimäänne, kysykää.

Nyt olen myös lähes satavarma, että haluan pukuun koristeen, josssa sama henki jatkuu, niin ihastunut olen koruun. Tai ihastunut on väärä sana. Olen rakastunut. Ninkaan ja koruihin.







Kuvissa siis mummon vanhat korvakorut, joten "jotain vanhaa" tulee täyttymään.. Näin. Korvikset olen saanut jo kauan ennen kuin tiesin naimisiin menosta. :) 


tiistai 18. helmikuuta 2014

Kihlajaiskahvit

Kihlajaiskahvittelu tai kihlajaisjuhlat eivät ole kovinkaan yleisiä ainakaan lähipiirissäni. Muistaakseni olen ollut vain kahdilla (onko tuo oikea sana?!?) kihlajaiskahveilla ja niistäkään ei ole kuin toinen pari enää yhdessä. Muut kihlaukset ovat tapahtuneet muiden ulottumattomissa tai niissä ei ole ollut lupausta tulevasta avioliitosta. Lähinnä sellaista haluan "kivan sormuksen" tai mentiin nyt kihloihin, koska haluttiin.

Jokaiselle kihlaus on toki henkilökohtainen ja omansalainen asia. Ihmiset menevät kihloihin eri syistä. Meillä kihlaus on alusta alkaen tarkoittanut merkkiä tulevasta avioliitosta. En olisi ikinä suosunut kihlautumaan, jos tulevaa hääajankohtaa ei olisi suunniteltu. Olen jouluhullu. Olen myös hymykseni joutunut toteamaan itselleni olevani häähullu. Selvää Bridezilla ainesta! Niin on kai tehnyt isäntäkin! :D

Meillä kysyin bussikuskilta, järjestetäänkö meillä kihlajaiskahvit. Välitön palaute oli, että järjestetään. Noh, sitten päättämään päivää. Päivä löytyi. Sitten seuraavaksi vieraita suunnittelemaan tai nyt höpötön. Oikeasti suunnitelin kutsun, jopa teinkin ne, ennen varmaa vieraslistaa, mutulla ja toivolla, että kutsuja olisi riittävä määrä. LOL! Kuka tekee ensin kutsut ja sitten toivoo niiden riittävän?! (No, minä!).

Kutsujen piti olla kepeät, kevyet, häiden väriteeman henkiset, 20-luku tyyliset ja kuitenkin nuorekkaat ja yksinkertaiset. Pidämme molemmat asioiden kaksoismerkityksistä (yksi tämän huushollin sankari onkin kuuluisa Fingerpori). Joten kutsuteksti, joka täällä vilahti jo aiemmin, olikin viritetty kaksoismerkityksellä, olematta kuitenkaan mauton.

Päälle askartelin PicMonkey:lla kutsu tekstin, jonka koin onnistuneen täydellisesti. Samaa mieltä oli bussikuski, jolle näytin heti valmiin aikaan saannoksen. Välitön tuomio oli: Täydellinen. Bussikuskin ilmoitti, että haluaa siihen alle harmaata ja millä tavalla. Sitten taas tulostettiin muottia ja leikattiin ja liimattiin.

Hulluin kahjo-juttu, joka tuli tehytä osoittautui kyllä pöhköksi. Nimittäin kuinka moni täysjärkinen tekee hukkakartongista rei´ittimellä palloja ja liimailee niitä enemmän ja vähemmän kutsuihin. Noh, se kahjo olen minä. Osaan askarrella, mutta minään pikkunäprääjänä en ole itsenäni pitänyt. Nyt se on tapahtunut, kun kello 06.00 aamulla liimailee niitä ennen töihin menoa ja lähtee hymy huulillaan töihin on tainnut jonkin asteinen häähulluusratas asettua paikoilleen... :D

Kivan henkäyksen toi postimerkit, jotka tilasin viime vuoden puolella, kun ne sai vähän halvemmalla. Postimerkkejä omalla kuvalla, voi tilata täältä. :)

Mitä kutsujen kokonaishinnaksi tulee.. hinnaksi tulee peräti 15 € nimittäin korttipohjat olivat alessa kun ne ostettiin ja lisäksi meni vain pari kartonkia ja tulostimen musteet, sekä paperiliimaa. Kirjekuoret olivat valmiina samassa paketissa pohjien kanssa. Isäntä valitsi kuorien ja korttien värin, joka oli vitivalkoinen.

Aivan putkeen ei heti alkumetreillä mennyt nimittäin...tulostusasetukset oli haastavaa saada kondikseen. Lue lisää täältä tulostimen valinnasta.

Eli melko edullisesti selvittiin... Tässä sitten se kuva pläjäys siitä, miltä ne kutsut sitten näyttivät.




Lahjatoiveeksi esitimme, ettei kukaan toisi kukkia. Jos joku vältäämättä haluaa jotakin tuoda pyysimme Iittalan Kivi-tuikkuja mattakirkas tai lohenpunaisen väreissä. Täältä voit ihalla niitä.

Mitä tulee niiden juhlien kustannuksiin, siitä lisää myöhemmin. Ja btw. Nyt äkkiä kaivamaan.. Nimittäin kukkasipuleita, niitä parissa kaupassa on pilkkahinnoin poistossa ja tältä ne näyttävät ilman multaa, pienellä ripottelukastelulla lasipurkissa. :) Kohta kukkii ensimmäiset narsissit ilman kummempia hoitamisia! JEI!






maanantai 17. helmikuuta 2014

LoveMeDo -Pitkä valitusvirsi- ei vaan huomioita.

Postauksena jotain, mitä on  esiintynyt muutamassa muussakin blogissa. Mitä jäi käteen LoveMeDo- erillaisesta häätapahtumasta... Alkuun. Paikkana kattilahalli oli magea. Jos rahaa olisi yllinkyllin, järjestettäisiin minun ja bussikuskin häät kattilahallissa, siitä joskus bussikuskin kanssa vitsailtiinkin (vuorokausi vuokra oli vajaat kolme tonnia). Hääpaikka ei vain kustantaisi tuota vaan paikan päälle tarvitsisi järjestää myös tuolit, pöydät jne... Rahaa saisi uppoamaan, mutta paikkanahan se olisi kertakaikkisen mahtava. Nostalginen, hieman teollinen ja ennen kaikkea jykevä vanha rakennus. Joten tapahtumaankin se sopi erinomaisesti. Jotain häämaailman tuntua.. Tästä linkki jos kiinnostui tilan vuokraamisesta itsellesi.

Alkuun harmikseni täytyy todeta, että tapahtumalta jäin odottamaan hieman enemmän. Tähän heti alkuun todettakoon, että minä ainakin yritän perustella kantani rakentavasti, koska Somessa useampi ihminen on peräänkuuluttanut perusteluita pettymykselle. Olin nimittäin ennakkomarkkinoinnin uhri ja siitä jäi mielestäni tasokkaampi kuva! Olin varautunut pursuilevaan pieneen kattilahalliin ja henkeä salpaaviin ihanuuksiin ja jokseenkin minulle jäi hieman ..noh jotain.. kuva koko jutusta. Seuraavassa pientä perustelua sille, mikä jäi kaivamaan hampaan koloon ja mikä tapahtumassa tuntui hyvältä.
Matkalla

Ensinnäkin häät ovat minulle henkilökohtaisesti pilkunviilaus asia, paljon yksityiskohtia ja estetiikkaa. Häistä tulee mieleeni henkeäsalpaavat ja kauniit, ihanat, taivaalliset juhlat, joissa kaikki voivat tuntea olevansa hetken nauttimassa, joka ikisestä jutusta. Tätä odotin myös tapahtumalta.

Olen elämäni aikana joutunut messuilemaan yhdessä jos toisessakin jutussa enenmmän ja vähemmän . On tullut nähtyä niin pienyrittäjiä, suurempia firmoja, pieniä tapahtumia, suurempia ja palvelua ja toisenlaista palvelua. Lisäksi olen järjestänyt tapahtuma-asioita itsekin, mutta mikään edellämainituista ei ole liittynyt häämessuihin. Kerran olen tainnut käydä häämessuilla satamassa, mutta siitäkin on aikaa jo vajaa kymmenisen vuotta. Kokemuspohjani tapahtumiin siis on luotu muiden alojen ja sisältöjen pohjalta. Entisenä asiakaspalvelijana (niin sisäisten- kuin ulkoistenkin) ja nykyisenä hoitajana, peilaa kaikessa, missä tapaan ihmisiä -asiakaspalveluun. Miten mahdollinen asiakas huomioidaan, otetaanko kontaktia, pitääkö itse kysyä tuotteesta tai tuleeko se luonnollisesti kun tulet ständille. Lisäksi estetiikkaan, jos potilashuone on töissä hujanhajan näyttää huone kaaokselta ja potilas hoitamattomalta, vaikka potilas olisi hoidettu kuinka hyvin. Myös tapahtumissa rikkonainen estetiikka saa minun mieleeni aikaiseksi sotkun/epäammattimaisen kokonaisuuden.

Kuten jo totesin, paikka oli hyvä. Aula oli hieman kolkko. Olisin yrittänyt saada sisääntuloon hieman näyttävämmät pöydät, nyt alku sisääntulosta tuli mieleen: "No, joo ei ollu mietitty, niin viime hetkessä saatiin nää pöydät tähän.", koska suoraan edessä komeillut pöytä kuohuviineineen taas oli pramea ja näyttävän näköinen, joten ne eivät kulkeneet millään tavalla käsikädessä. Sisääntulo ei ollut kutsuva. Toivoisinkin ensi vuonna näkeväni huolellisesti suunnitellun sisääntuloväylän. Koska sähköisessä mediassa moni asia oli suunniteltu todella kauniisti ja näyttävästi.


Narikkaan ei ollut jonoja ja takkinsa sai sinne sujuvasti. Lähimmät ständit olisivat voineet olla hieman kauempana, jotta suurempien morsio+kaasolaumojen pukeutuminen olisi ollut mukevempaa. Lisäksi takin riisuttuaan olisi ollut mukava, jos naulakoiden luona olisi ollut lyhyt "infotaulu" paikalla olevista ständeistä. Vaikka palveluntarjoajat/esillelaittajat olivatkin netistä luettavissa, olisi ne olleet paikanpäällä vielä kiva todeta. Lisäksi äkkiseltään silmiini ei missään vaiheessa eksynyt aikataulua. Tai sitten olin hieman sokea. Sitä olisin kaivannut. Korjatkaa, jos joku muu huomasi kyseisen jossain.

Näytteilleasettajien ständit olivat kauniisti aseteltuja. Näytteilleasettajia olisi saanut mielestäni olla hieman enemmän, koska tila jäi hieman liian puolityhjännäköiseksi. Tai vaihtoehtoisesti mielestäni näytteilleasettajilla olisi saanut olla enemmän paikan päällä tavaraa (tämäkin saattaa olla toki haasteellista pienemmille näytteilleasettajille, joiden henkilöautoon ei mahdu mitään ihme repertuaaria).

Muutamaan näytteilleasettajaan oli myös ilmeisesti iskenyt kisaväsymys, sillä puoliviiden maissa oli enemmän kuin kaksi näytteilleasettajaa, jotka haukottelivat ja jättivät ottamatta kontaktia ständin luo lähestyttäessä.

Parhaiten pisteitä yrittäjinä sai ehdottomasti reippaalla lähestymisellään: Ninka, Lily Dream Wedding, Beloved ja Decora HouseHeillä näkyi positiivinen asenne ja asiakaspalveluhenkinen ote, halu tehdä omaa työtä. He myös huomioitvat muita messuilijoita, jotka ohi menivät vaikka toisen kanssa olisi ollut kesken. Ammattitaitoisia asiakaspalvelijoita mielestäni.
Itse morsmaikku.

Kattauskisan asetelma nro. 6
Itse samankaltaisissa työtehtävissä toimineena, odotan uskaliasta ihmislähestymistä ja oman tuotteen markkinointia. (Enkä nyt tarkoita mitään yltiötuputtamista) Ja asiakkaiden huomiointia. Jos istuu hartiat lysyssä ja näprää omaa kännykkää kun ihmisiä kulkee ohi, ei ainakaan minulta saa kovinkaan montaa pistettä, tai kiinostusta palvelulle.

Ilmainen kuohuviinimaistajaispiste oli myös täysi pettymys. Viinin tarjoajat juttelivat keskenään, eivät esitelleet meille lainkaan kuohareita (vaikka mitään jonoa ei ollut). Eipä tule mieleenkään noita viinejä ihan periaatteestakaan juoda myöhemmin. Olisin toivonut, jotain infoa, edes kohteliasta asiakaspalvelua. Toisaalta seuraavaa vuotta ajatellen, voisiko juomatarjoajia olla useampia? Jotta saisi tosi perspektiiviä juhlien kuohuviin tai ainakin pari?. Tämä olisi kiinnostanut kovin. Olisin voinut vaikka maksaa niistä lasillisista, jos tarjoajia olisi ollut useampi -hääkuohuvaa (tai vaikka hääjuhlaan juomaksi) meiningillä.

Jossain vaiheessa esiintyi bändi, joka sinänsä ei ollut hullumpi, mutta hukkui puheensorinaan ja toisaalta taas piti puhua hirvittävän lujaa, jotta keskustelu kaverin kanssa onnistui siinä esiintymislava päädyssä. Sitten myöhemmin oli Tyyliniekka äänessä, siitä taas ei saanut kunnolla selvää anniskelualueelle. Äänentoisto siis kaipaisikin pientä kikkailua. Ainakin juontojen toivoisi kuuluvan selkeästi joka paikassa (Vähän niinkuin hulluilla päivillä, kuulet koko ajan sellaisen selvän, kivan puheen, missä vaan oletkin). :)

Kaikesta purnauksestani huolimatta, minusta tapahtumalla on kaikki edellytykset kasvaa yhdeksi vuoden mageimista häätapahtumista. Koska idea oli hyvä ja ennakkomarkkinointi erityisen onnistunut. Toivonkin, että järjestäjät kuuntelevat tarkalla korvalla kävijöitä ja kenties järjestävät seuraavia varten vaikka äänestystä muutamista asioista, jolloin saadaan ehkä uudenlaisia ideoita ja pientä timantin hiontaa aikaiseksi. Tai kokeilevat joitain juttuja ihan toisin. Kiitos kuitenkin tapahtuman järjestäjille, homma ei varmasti ollut helpoimmasta päästä! :)

Kattauskisassa ollut kukka-asetelma

Ninkan hiuskoru jota ensin katselin, tämä ihanuus ei matkustanut kotiin asti

Morsian ja sen kaaso. LoveMeDo-drinkki oli hyvä! :)

Näkymä puoli viiden aikaan ylätasanteelta


Muuten lauantai oli ihana. Kaasoni J ja minä nautimme hyvän illallisen Vltavassa. Lopuksi isäntä tuli hakemaan ja kruunasi kotimatkan, oli nimittäin huurteisen kylmät siiderit odottamassa autossa.
Illan viimeinen

Ainiin löysinhän minä messuilta ihanan hiuskoristeen. Niitä minä toivoin löytävänikin. Laitetaan siitä postaus sitten ihan erikseen. Ilman purnauksia!

Jenni

P.S. Kihlajaiskutsut ovat lähteneet ja luvassa onkin tällä viikolla postaus "Meidän kihlajaiskahvien kutsut"
P.P.S. Messuista olisi saanut vielä enemmän irti, jos ei olisi mitään suunnitellut mihinkään suuntaan omien häiden osalta. :)

lauantai 15. helmikuuta 2014

Love Me Do

Kohta nähdään tää morsmaikku saapuu kaasonsa kanssa hääunelmoimaan. Ihanaa lauantaita kaikille! :)


P.S. Tietääkö kukaan miten saa tuon lukija luettelon näkyviin? Blogini laittaa sen vain tyhjänä olemaan.. Ihan pehvasta. Se oli päättänyt kadota itsekseen.. Argghh! 

torstai 13. helmikuuta 2014

Elämäni nainen.

Mennään maailman parhaan naisen kanssa, sinne minne muutama muukin morsian suuntaa lauantaina.. Nimittäin LoveMeDo-tapahtumaan. Maailman paras nainen on mun kaaso. Kaason kanssa tavattiin muinoin hevosten parissa. J&J siis.

Kaaso muistaa tarkkaan kun oli nähnyt minut ensi kerran. Nimittäin olin ollut vaaleanpunainen lippallinen lakki päässä ja se oli ajatellut minusta, että ei helvetti joku stadilaispelle, yak. Ja hieman kylmänä taisin J:tä itsekin pitää. Jotenkin siinä sitten kuitenkin kävi niin.. Että. Sydämen ihminen siitä tuli. Saatetaan nähdä välillä harvemminkin, vaikka välimatka ei ole tolkuton. J lukee mun maailmaani ja minä hänen. Ihmissuhteissani ei ole siskoani lukuunottamatta esiintynyt skorpioneja. Nyt heitä on kaksi, kaksi sinne tähtikaartiin kuuluvia. Sulhanen ja kaaso. (Horoskoopit eivät ole mikään sellainen pöllö juttu minulle, mutta joku perä niissä on)

Kaasoni on ihmenainen. Sillä on monta koiraa pari lasta, taloprojekti, työ, mies, hevonen ja aivan liian vähän auttavia käsiä ympärillä. Silti se nainen halaa mua sydämestään, joka kerta kun nähdään. Sen naisen kanssa olen vetänyt elämäni hulvattomimmat kännit ja sen naisen huusholli on peitelty mullalla mun koiran toimesta. Sen naisen kanssa olen istunut Rusan Shellillä keskellä yötä ja ajanut Tiksin munkkia. Sen naisen kanssa mä hymyilen. Se on aito. Se nainen olisi mun vaimoni, jos olisin mies. Mutta nyt se on mun elämäni nainen -kaaso.

Toivonkin lauantain LoveMeDo:lta totaali rentoutumista ja hömpöttelyä. Hetken pysähdystä ja hymyä, mun naiselleni. Omaa aikaa ja raajojen oikaisua hömpötellen hääjuttuja.

great to do with you made of honor <3 @Brittney Castello  we need this picture before your wedding!!!!!  Except maybe hold air guitars to keep with your theme!
Kuva: Pinterest

tiistai 11. helmikuuta 2014

Monogrammimme. Vihdoinkin.

Pari hetkeä ja söherrystä on saatu aikaiseksi, monogrammiamme vääntäessä. Monogramminhan on tarkoitus muodostaa henkilöiden nimikirjaimista ns. yksi kirjain. Helppo homma. NOT! Nimittäin kun kyseessä on JJ ja TT henkilöt niin kokeilepa sijoittaa tj jotenkin niin, että niistä saa kokonaisuuden. Puuh.

Alla pieni sekamelska "taidonnäytteitä" ja tyrmättyjä yksilöitä. Viimeisenä se helmi sitten mikä muodostui puolivahingossa ja noudattaa 1920-luvun henkeä. Osa noista kuvista on tehty Officen Puplisherilla ja loput PicMonkeyllä löydät ohjelman täältä. Eli tässä ihasteltavaksi ja kauhisteltavaksi enemmän ja vähemmän valmiita monogrammej, joista viimeinen lopulta bussikuskin oivallisella silmällä saatiin hiottua meidän näköiseksemme. Ah, ihanaa. (Olin jo nimittäin heittämässä koko J kirjaimen romukoppaan, koska sitä tarvitaan aina lähes poikkeuksetta kaksi, jotta saadaan muodostettua symmetriaa, onneksi minulla oli tänään kannustava bussikuski ja A, joka tokaisi, että kyllä sä saat sen tehtyä! :) JEI-I!







Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä, voittaja!
Se on melkein samanlainen yhden ylemmän kanssa, mutta ei kuitenkaan. Vaan bussikuskin ehdotusten mukaisesti siitä on silmmattu ylimääräiset koukerot pois. :)
(C) Bussikuskin Morsiamen ja sulhon monogrammi

Kekseliästä keskiviikkoa kaikille. :)


maanantai 10. helmikuuta 2014

Voihan DIY Pioni!

Valitessa hääpäivää Helmikuulle jokainen, joka kukkien päälle ymmärtää, tietää ettei pioneita pursuile kukkakaupoissa tuohon vuoden aikaan. Niin ei pursuilekaan! Toki kaikkia kukkia on saatavilla, kunhan on riittävän iso tukku rahaa (tai käy tuuri lumettomasta talvesta= saat kukat muttet kaunista talvimaisemaa!) Tänään, kuten jo aiemmin postasin, kävin Eurokankaassa. Ostin sifonkia poistolaarista kunnon läjän.

Naapurista sinellistä ostin valkoista kukkateippiä ja rautalankaa. Ei muuta kuin askartelemaan! :)

Työvälineet

Rautalankaa
Sivuleikkurit
Sifonkia
Sakset
Kukkateippiä
Stendari (Terälehtien reunat saa poltettua kauniisti kipristyviksi tämän avulla) :)

Työvaiheet:

  1. Läjä kangasta
  2. Leikkaa sifonkista pitkä kapea pala ja tee siihen hapsut
  3. Ota kukkateippi ja kiinnitä sen avulla keskusta eli hapsut
  4. Leikkaa sifonkista soikeita tai oikeastaan ulkoreunat muodostavat täytetyn U:n Ala kiinnittää niitä kukkateipin avulla surareuna alaspäin. 
  5. Jatka tätä kunnes terälehtiä on mielestäsi riittävästi
  6. Valmista
Valmista tuli.

Siihen nähden etten ole mitään tuon kaltaista koskaan ikinä askarrellut, oli lopputulos melko miellyttävä! :) Keskustaan voisi laittaa keltaista sifonkia, jota on aidoissakin pioneissa. Ja lisäksi sinne voisi taivutella ns. metalliheteitä. Aikaakaan ei kulunut tuhottomasti ja koin, että tämä ei edes ollut kovinkaan haastavaa, päinvastoin. Luulen että jokainen morsian pystyy tähän itse. Valokuvat eivät valitettavasti tuo kukille oikeutta, koska värikontrasteja ei synny keltaisten keskustasävyjen puuttuessa.

Luulempa että saan kaikesta huolimatta ne lempikukkani hääkimppuun. Olen rakastunut (bussikuskiini) sifonkipioneihin!

(C) Bussikuskin Morsian




Häiden helpot valinnat! NOT!

Meillä väreinähän toimivat lohen/persikan punainen, harmaa ja kenties ripaus jonnekin pastellin vihreää mintun hohtoista efektisävyä. Helppo homma, kun on värisävyt tiedossa (tai sitten ei). Harmaata löytyy lähes sävyssä kuin sävyssä. lohenpunainen/persikka ei niin helppoa.

Monessa kohtaa persikanpunainen on mielestäni aavistuksen liian oranssi ja seuraava väri on liian vaaleanpunainen. Nettikaupoissa löytyy rajaton määrä eri punaisia mutta hae hakusanoilla persikka/lohenpunainen/korallinpunainen ja hakutuloksiin ilmaantuu vain pari hassua kuvaa, joissa ei näy häivähdystäkään siitä sävystä mikä on pinttynyt takaraivoosi.

Miksi ei voi vain olla tyytyväinen johonkin vaaleansiniseen, jota tuntuu olevan joka kaupan kulmassa sävyssä kuin sävyssä... Tai pinkkiin? Miksei?

Noh! Onneksi kevään muotiväreissä näyttää onneksi koreilevan paljon korallin- ja lohepunaisia sävyjä ja häihin on aikaa kaksi vuotta. Kenties syksyllä pengon innoissani alennuslaarien aarteita!

Tänään olin käymässä Sinellissä ja pettymyksekseni netissä näyttäneet sävyt eivät olleet aivan sitä mitä odotin. Puuh. Punaiset sävyt joita hain, noh. Ei aivan sitä mitä halusin. Etsin loppuja "osia" kihlajaiskutsuihimme.

Chiffon and Tulle Flower Tutorial
Kuva: Pinterest Kaija Ward / Eurokankaan seinä 

Onneksi käväsin myös naapurissa nimittäin Eurokankaassa. Ostin jotakin edullisesti. Jotakin mikä kaipaa askartelua ja näpräystä.. Sinellistä sentään löysin kukkateippiä, mikä oli kummitellut hetken jo ostoslistallani.

Mutta, todettakoon. Joskus olisi helpompaa olla morsian, joka palkkaisi ihanan hääsuunnittelijan joka toteuttaisi kaiken, tässä linkki yhdelle blogimaailmasta tutulle Tanjalle. Eli sinne klikkaamaan, jos hääsuunnittelija on hakusessa. :) Itse sitä on kuitenkin niin itsepintainen ja palavainen itsetekemiseen, että ei auta muuta kuin mennä omien valintojen ja halujen kanssa peilin eteen ja heti seuraavassa hetkessä jyrätä läpi harmaan kiven.

Lisäksi eksyin H&M myymälään puolivahingossa, koska huomasin hiusponnareiden olevan finito. Noh, tarttuihan sieltäkin jotain häihin. Vessakoreihin aarteita.

Nyt alan askartelemaan niitä Eurokankaan aarteita, katsotaan saatteko jo loppuillasta uuden postauksen. ;) Mukavaa maanantaita ihanaiset! <3

perjantai 7. helmikuuta 2014

Kihlajaisten kutsuteksti

Tässä sitä ollaan yöksi töihin menossa. Ilta on taiteiltu kihlajaiskahvien kutsujen parissa. (Älä sitten lue enempää, jos odotat kutsua postissa. Postaus sisältää tietoa kutsuista. :D)

Kutsut ovat neliskanttiset taittokortit. Valmiiksi ne eivät suinkaan ehtineet, mutta muutaman tulostuksellisen ongelmahetken jälkeen ovat sisuspuolen tekstit saatu tulostettua kunnialla. Väritykseltään korttipohjat ovat puhtaan valkoiset (isännän valinnan mukaan).Olen melko virtuoosi tulosteiden kuten esitteiden yms. kanssa, mutta tänään ei meinannut tulla sitten yhtään mitään. Arvokkaana huomiona laser-tulostin = Suuri rakkaus! Joskus vielä hieman komentavaan sävyyn puhuin isännälle, että miksi ihmeessä sen tarvitsee olla joku laser-tulostin. Nyt nielen sanani ja hymyilen, tulostuslaatu on erinomaista!

Sivun asettelu onkin sitten hankalampi juttu. Tein ensin PicMonkey:lla suunnittelmani tekstin pohjalta kuvat. Sillä nimittäin saa tallennettua korkean tulostuslaadun mukaisia kuvia, jolloin jälki yhdessä laser-tulostimen kanssa on erinomaista. Olen käyttänyt paljon Officen Publisheria, jonka kanssa olen tullut hyvin juttuun. Tällä kertaa en. Blaah. Muutamien epäonnistuneiden ja (isännän kokeilujen jälkeen) vaihtui ohjelma yksinkertaiseen Word:iin, vaikken siitä noin kuvien kanssa yleensä pidäkkään.

Tässä sitä laatutunarointia! (C) BussikuskinMorsian

Sitten pienen tunaroinnin ja kikkailun jälkeen saatiin kelpoa laatua pihalle, JESH!

Kutsut eivät vielä saaneet tosiaan lopulliusta ulkonäköään, mutta niitä tullaan höystämään sopivasti sillä persikan/lohenpunaisella ja harmaalla värillä, joka väriteemastamme löytyy. Muuten mielestäni kutsuihin tuli kivasti sellaista sirkus/kapakkateema henkeä.

Bussikuski luki tekstin ja rupesi hyväntahtoisesti nauramaan. Sitten tuli yhteisääneen toteamus, että sopivasti meidän henkinen. Eli isännästä tämä oli myös erinomainen. Ripaus kaksiuloitteista huumoriamme. :)

(C) Teksti ja kuva: BussikuskinMorsian
Mitäs muut morsiot ovat mieltä kutsumme tekstistä?



keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Soittorasia ja olutasiaa

Muutamien päivien hiljaiselon jälkeen I´m back! Viime viikon yksi vapaa ja tämän viikon yksi vapaa sekä hauvan korva-silmä pipien hoito ja murehtiminen ovat vieneet sopivasti aikaa..

Eli hommaa, jos toistakin on ollut yhteen, jos toiseenkin suuntaan!

Sitten asiaan. Ajattelin, että kirjoitan tästä joskus sitten, kenties häiden jälkeen. Joku on kenties huomannut välilehden, jossa on kirjoitettu musiikista häissämme. Kävimme Sinellin suurmyymälässä jokin aika sitten. Siellä soittorasian koneistoja oli kympillä kaksi. Isäntä sen oikeastaan bongasi. Juuri ennen sitä olimme päätyneet Ave Marian sointuihin alttarille ja sieltä pois Vivaldin kevääseen. Noh. Niiden koneistothan sieltä löytyivät. Miten se sitten liittyy häihimme konkreettisesti?

Vintage ballerina music box with glass dome~Image by Anna Harris (Etsy)
Kuva: Pinterest

Soittorasian koneistot upotetaan samanlaisiin rasioihin, joihin isäntä oli askarrellut kihlasormuksen. :) Sitten niistä soitetaan koneiston mittainen pätkä ennen varsinaisen urkumusiikin alkua. Kirkon häätilaisuus alkaa siis hennosti ja hieman ehkä yllättävästikin, kauniisti soittorasian musiikin soidessa. Samoin alttarilta pois kulku saa pehmeä kevään riemun helinän omaavan soimisen ja vasta kun urut alkavat soida, kävelemme pois.

Tietenkään en löytänyt Youtubesta sitten pätkää sen kuuloista soittorasia musiikkia kun ne meidän Ave Maria ja Vivaldin kevät ovat. Ja niitä ei puhelimellakaan nauhoitettuna saanut siirretty bloggeriin.. Arggghhh.

Ja miten kaikki vieraat sitten musiikin kuulevat pienistä rasioista. Noh, mikrofonien avulla tietenkin. Jotain erilaista siis. Vai onko joku törmännyt soittorasia musiikkiin kirkossa? Kuulostaa ehkä astetta kahjommalta, vai kuulostaako?

Sitten törmäsin sattumalta tänään Pinterestissä oluthana-kuvaan. Pohdimmekin eilen sulhon kanssa, jos itse valmistaisimmekin oluen ja lonkeron? Noh, nämä nyt heittoina.. Katsotaan mitä tuleman pitää. Mutta tuollainen baari olisi ihan huippu! :) Tekeekö kukaan muu morsmaikku itse juomia juhliin? Vai hakevatko kaikki joilla ei ole ravintolahäitä juomat rapakon takaa?

Have your very own beer bar. | 31 Impossibly Fun Wedding Ideas
Kuva: Pinterest